Uuteen nousuun!

Viime syksynä tuli elämääni useampi iso mullistus kerralla ja yksi oli niistä tämän ison elämäntaparemontin aloittaminen. Kaikki muutokset puskin alkuun hyvällä draivilla vuodenvaihteeseen saakka, mutta sitten alkoi sairastelut ja myös sisäiset myllerrykset. Ehkä kuitenkin olin haukannut kerralla liian monta isoa muutosta elämääni ja luullut niiden menevän kohti maalia noin vain. Syksyn aikana sain kuitenkin mielestäni kaikki ne tarvittavat palikat kasaan, joiden myötä tulen onnistumaan siinä, että pudotan painoa riittävästi ja saan hyvän kunnon, lihaksiakin, jaksamista. Lopputalvesta alkoi vointi huonontua ja taistelin sitä vastaan samalla töitä tehden ja perheen arkea pyörittäen, usein tuntui kuitenkin, etten vain tahdo jaksaa. Velloin jossain oudon harmaassa välitilassa, "sitku-vaiheessa". Kaikista hallitsevin tunne kuitenkin oli se, että olen jälleen kerran epäonnistunut. Kävin kuitenkin vetämässä reippaalla tahdilla toukokuussa Likkojen Lenkin, vajaan 9km. Kesä on mennyt miten on mennyt, isona asiana 14 vuoden ongelmien jälkeen todettu raju helikobakteeri, jota nyt on häädetty. Myös kilppariarvoissa on muutoksia, eli sielläkin lienee syytä väsymykseen ja OSITTAIN paino-ongelmiin. Minullahan todettiin struuma muutama vuosi sitten, mutta silloin vielä kilppariarvot oli normaalit. Noita seuraillaan nyt ja jos ei muutosta, aloittanen lääkityksen niihin loppuvuodesta. Samaan aikaan sitten on ollut vielä perheen muuttorumba ja työputki. Monenmoista.

Luin keväällä jostain lehdestä jutun Lotta Backmanista, missä hän kertoi menneen kolme vuotta siihen, että hän pudotti kolmisenkymmentä kiloa ja muuttui huonokuntoisesta ylipainoisesta hyväkuntoiseksi himoliikkujaksi (Upeaa Lotta!). Tuo juttu pysäytti minut ajattelemaan, olemaan ns. armollisempi itselle. En ole missään vaiheessa suunnitellut mitään puolen vuoden suprdieettejä, mutta olin silti ajatellut olevani jo tänä kesänä paremmassa kunnossa mitä vuosikausiin. No en ole, todellakaan. Sisäiset ja ulkoiset myllerrykset ovat vaatineet veronsa, mutta se perustyö tätä muutosta varten on tehty eikä katoa mihinkään. Nyt tiedän, miten minun pitää syödä jotta paino putoaa ja voin hyvin. Nyt rakastan yhä liikuntaa, vaikka se on viime kuukausina ollut hyvin vähissä. Olen ollut kuin karhu talviunilla, kerännyt voimia jatkaa tätä isoa projektia. Syyllistämisen sijaan katson nyt tulevaisuuteen ja erityisesti joulukuuhun. Silloin minulla on kontrollimittaukset työterveydessä liittyen mm. kolesteroliin ja sokeriarvoihin. Ovat vähän koholla, mutta eivät niin paljon että olisi pitänyt alkaa mihinkään toimiin lääkityksin tms.

Lauantai-aamuna kävin pitkästä aikaa salilla haahuilemassa tovin ja olen muutenkin psyykannut itseä. Tuli monta askelta takapakkia, mutta toisaalta välillä monta eteenpäinkin. Olen mukana pelissä jälleen, nyt vielä paremmin "eväin", mutta kaikki tsemppi ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita siskot!!

Jo riittää!!!!!

Tämän aamun aamupala(täytän illalla vesipullon jääkaappiin)

Kuukauden hiljaiselo täällä blogissani johtuu siitä vähemmän mukavasta seikasta, että meillä on sairastettu koko perhe, pitkään ja hartaasti. Kolmen viikon raju flunssa (kenties influenssa??) ravautti meitä vuorotellen lääkärissä ja minä jouduin harvinaisesti pitämään itsenikin takia sairaslomapäiviä. Kahta rauhallista kävelylenkkiä lukuunottamatta en ole siis vajaaseen kuukauteen päässyt salille/jumppiin tai edes kunnon hikilenkille. Vointi on ollut niin heikko, että nyt on vajaan viikon vihdoin tuntunut siltä, että alan olla kunnossa ja uskaltaa jatkaa taas aktiivista liikkumista. Eilen sitten kuopukselle nousi kuume, esikoinen liittyi kerhoon yöllä JA oma olo on flunssainen. Ei ole todellista, jo riittää!!!

Koen oikeasti voivani aika huonosti siksi, etten ole päässyt liikkumaan. Olo on senkin takia energiaton ja suorastaan välillä masentunut. Kyllä todellakin huomaa, miten positiivinen vaikutus liikkumisella osana arkea on olemiseen!! Kaipaan ja TARVITSEN sitä ihanaa energistä tunnetta, mikä liikkumisessa tulee. Kaipaan salille nostamaan painoja, rääkkäämään lihaksia. Kaipaan lenkkitossuja jalkaan, mp3-soitinta soimaan ja reippaasti kävelemään/hölkkäämään. Ruokavalion kanssa menee hyvin ja välillä vähän heikommin. Sen verran sitkeässä ne 35 vuoden aikana opitut huonot tavat ovat, että välillä en edelleenkään tee parastani sen suhteen. Miten se sanonta meneekään: Old habits die hard..Tai jotain sinne päin!!Toisaalta oli ihanan armeliasta lukea Lotta Backlundin haastattelu, jossa hän kertoi käyttäneensä 3 vuotta n. 30 kilon pudottamiseen. Hidasta, mutta varmasti hyvinkin pysyvää tulosta. Mutta ei täällä onneksi missään "ojassa ryvetä", vaan päivä kerrallaan pusken eteenpäin, tavalla tai toisella. Kuitenkin niin selvästi tässä huomaa, että miten käsikädessä liikkuminen ja ruokavalio menevät. Kun liikkuu ja saa siitä hyvää oloa, uutta puhtia, niin on helpompi pysyä myös ruodussa ruokavalion suhteen. Ja kieltämättä tuntuu edelleenkin pieneltä ihmeeltä, että minä rakastan ja tarvitse liikuntaa!!

Mielen päällä on monta juttua, joista olen ajatellut kirjoittaa. Listaan tähän muistilistaksi itselle, mutta tiedoksi jo teillekin, mistä kirjoittelen piakkoin:

- musiikin merkitys yksin treenatessa
- minun menestyksen portaat -kaavio
- onnistuneen painonpudotuksen peruspalikat / suurimmat kompastuskiveni
- motivoiva kirjallisuus

Ilmoittauduin toukokuun lopulla täällä pidettävään Likkojen lenkkiin, n.8.3 kilsan pituiseen osioon. Tarkoitus on ystävän kanssa reippailla kävellen tuo matka. Pari kuukautta aikaa ja siihen mennessä haluan tuon maailman ärsyttävimmän mahan röllykän tuosta sutjakammaksi!!!!

Olisi kiva kuulla, mistä asioista teistä olisi kiva lukea blogistani enemmän!!

Ei muuta kuin aurinkoista uutta viikkoa!

Ateria kerrallaan..

Ei se auta kuin mennä eteenpäin ateria kerrallaan, päivä kerrallaan. Hyvin suunniteltu on todellakin oikeaoppisessa syömisessä melkein kuin puoliksi tehty. Kun jaksaa nähdä illalla vaivaa tehdä fiksut sapuskat seuraavalle päivälle töihin mukaan, on helppo tehdä ns. oikein, eli syödä kuten pitääkin.

Eilen ja tänään on aika paljon pohdituttanut tosiaan tämä projektin henkinen puoli, motivaatio, mielikuvat jms. Niistä luvassa siis postausta ensi viikolla!

Jumittaa

Nyt on se vaihe, että jumittaa. Motivaatio on kyllä yhä kohdillaan, mutta rehellisesti sanottuna virta/voimat ovat olleet vähän ajoittain kateissa, osin toista viikkoa vaivanneen flunssan takia, mutta hieman muutenkin. Paino ei ole tippunut kuukauteen yhtään. Toki aamupaino on välillä vähemmän, mutta siihen se pompsahtaa samaan missä oli kuukausi sitten. Syyn toki tiedän, eli vaikka olen pystynyt vihdoin skarppaamaan entisestään ruokavalion kanssa, petrattavaa on EDELLEEN. Liikkumisen määrä vaihtelee yhdestä kerrasta neljään. Viime viikolla olo oli sen verran flunssainen, että kävin kerran salilla ja lenkkeillä en jaksanut. Tällä viikolla olen kerran lenkkeillut ja käynyt kaksi kertaa salilla, huomenna tai ylihuomenna aion myös käydä salilla tai jumpassa. Tiedän, että pystyn parempaan kokonaisuutta ajatellen, eli syömään KOKO ajan fiksusti ja liikkumaan vielä tehokkaammin, mutta joku ihme jumivaihe on nyt päällä. Saan onneksi henkisesti potkittua itseäni persiille ja voi sitä tunnetta tänään salilla, kun jaksoin alkulämmittelynä juosta noin vartin 8km/h -vauhdilla juoksumatolla!! Ihan oli kuulkaa voittajafiilis. Punttitreeniä peilin edessä tehdessä näen jo omin silmin, että keho kiinteytyy, mutta sitten katson vaa'an lukemaa ja mietin, että läski mikä läski.

Ensi viikolla on seuraavat mittaukset, joiden suhteen en uskalla odottaa edelliseen kertaan ihmeitä, vaikka peilistä tuntuisi vähän kiinteytyneempi nainen jo katsovan kuin viimeksi, mutta silti. Mittausten lisäksi on luvassa uusi treeni ohjelma pt:ni kanssa, jee! Vedän tuon nykyisen ohjelmani jo aika hallitusti ja tottuneesti, ainakin omasta mielestäni. Tykkään kyllä siitä yhä, ei sen puoleen, mutta toki kiva saada vaihteluakin.

Työstän näitä juttuja koko ajan pään sisällä ja tajuan, että nyt minulla on ekaa kertaa tähän hommaan ihan eri ote kuin ennen. Tajuan, että kun on vuosikausia ollut ylipainoinen ja huonokuntoinen, ei se muutos ole hurja puolessakaan vuodessa ilman jotain superdieettejä, enkä sellaisille halua. Koko pointti on ollut tässä viime syyskuussa alkaneessa projektissa, että opettelen oikeasti syömään eri tavalla kuin ennen ja liikunnasta tulee oikeasti nautittava, tärkeä osa elämääni. Liikunnan suhteen olenkin aika hyvällä mallilla, sillä voin sanoa tosiaan rakastavani varsinkin salitreeniä mutta myös noita jumppia sekä ihan lenkkeilyä. (Kuvitelkaa!!!) Isoja muutoksia on ruokavaliossakin, sillä syön nyt aamuisin kunnon aamupalan (puuro, raejuusto sekä marjoja tai hedelmiä) ja kasvisten määrä on kasvanut hurjasti! Olen jopa ihastunut vihreisiin papuihin ;) Mutta silti en koe, että ruokavalio olisi vielä balanssissa ja kaipa se tuo jumittava painokin puhuu sen puolesta. Tosin osansa tekee varmaan jo vähän kasvaneet lihaksetkin?

On tää sellaista mentaalisparrausta kyllä koko ajan, mitä saa pääkoppansa sisällä tehdä. Ei saisi jäädä vellomaan tähän negatiiviseen tunteeseen vaan keskittyä katsomaan eteenpäin ja hokemaan sitä mantraa, että I CAN DO IT and I WILL DO IT!!!! Kesään on onneksi vielä aikaa ja minulla on kaikki mahdollisuudet olla sitten huomattavasti kevyempi ja lähempänä sitä lopullista tavoitetta.Hitto vie tästä mennään etiäpäin!

Kun on nälkä

Liittyen edellisen postaukseeni, ko. ruoat eivät sitten olleetkaan riittävästi tuolle päivälle, jolloin aamusta ensin oli kunnon salitreeni ja sitten työvuoro. Heti treenin jälkeen join 0.4 dl sitä Fastin Dietmix-mansikkaa ja siitä puolen tunnin päästä ennen töiden aloittamista söin tosiaan sen 4 viljan puuron raejuuston ja banskun kera. Jo parin tunnin päästä alkoi olla kova nälkä, ja ekalla tauolla söin nopsaan rahkan tuon marjasoseen kera. Hetkeksi helpotti ja sitten siitä parin tunnin päästä ruokatauolla söin paprikanahässäkän raejuuston kera ja taas helpotti hetkeksi. Kuitenkin käytännössä nälän tunne iski useamman kerran pitkin päivää ja jestas että se on ärsyttävää! Lisäksi tuntuu, että juuri silloin olisi niin helppo vain marssia lähimpään Heseen ja sanoa, että joku tuplamättö ja nopeasti :) Mutta mutta, kun tarkoitus on nimenomaan opetella rytmittänään ateria-ajat ja ennen kaikkea opetella sisällyttämään oikeita ravintoaineita eri aterioille. Koska ko. aamuna menin salille treenaamaan jo ysiltä, en voinut syödä aamupalaksi normaalia puuroannosta, jonka söin pian treenin jälkeen. Söin vain ab-jogurttia 150g ja banskun. Eli säätämistä tämä vielä on ja tulee olemaankin varmasti pitkin matkaa välillä, mutta suunta on hei oikea!

Eilen oli töissä eväänä tällaista herkkua: itse tekemäni pinaattimunakas (voi että oli hyvää ja pinaattia olisi voinut olla enemmänkin!) raejuuston kera sekä viherkanasalaatti, jossa oli iiiiihan vähän riisiäkin mukana. Innostuin erityisesti tuosta munakkaasti..taidankin varioida siitä syömisiä töihin erilaisine täytteineen!

Liikunnat ovat tällä viikolla vähän vähissä, sillä maanantain treenistä kipeytyi selkä entisestään ja nyt meinaa vaivata flunssa. Mutta näillä mennään. Olennaisinta ei ole velloa siinä, ettei päässyt tavoitteeseen vaan vaalia mielessä motivoivia ajatuksia siitä, kuinka sinnikkäästi jaksaa jatkaa projektia. Välillä tulee suvaintovaiheita, jopa takapakkia, mutta eteenpäin mennään!


Olisi kiva kuulla, millaisia postauksia toivoisitten tänne blogiini!

Treeni- ja työpäivän syömiset

Haastavinta tässä projektissa on melkeinpä syömisen suunnittelu/jaksottaminen pitkin päivää. Oman haasteensa tuo 2-vuorotyö, jolloin saatan päästä töistä vasta 19.15. Kiireisenä ja väsyneenä on niin helppo hakea vain nopeasti joku eineslounas tai jopa pikaruoka-ateria. Suunnittelu on kaiken A ja O, en voi kylliksi korostaa sen tärkeyttä! Tänään päätin nyt oikeasti skarpata tämän asian suhteen ja suunnitella/valmistella huomisen ruokailut kodin ulkopuolella. Huomenna työvuoro alkaa vasta 11.15, mutta sitä ennen käyn salilla tekemässä oman treenin. Vien lapset hoitoon 8 jälkeen ja siitä salille. Aamupalaksi en siis syö puuro/hedelmä/marja/raejuusto-komboa, koska se on liian tuhti aamupala treeniaamuna. Syön rahkaa, marjakeittoa ja marjoja tai hedelmää. Salitreenin jälkeen juon heti 5dl Fastin Dietmix-mansikkajauhetta. Siitä töihin, jossa ehdin hyvin ennen vuoron alkua tekemään neljänviljanpuuron ( 50g hiutaleita, 2.5dl vettä/maitoa), jonka kaverina 1 bansku ja raejuustoa 100g. Ekalla tauolla syön purkin rahkaa (kokeilussa nyt tuollainen vähän rasvaisempi, eli 2,3 % rasvaa, mutta proteiinia 22,5g/prk) ja siihen kuningatarsosetta purkillinen mukaan. Ruokatauolla syön pakastepaprikaa oliiviöljyssä "kypsennettynä" 230g ja broilerin filesuikaletta 150g, lisäksi raejuustoa 100g. Viimeisellä kahvitauolla napsin pähkinöitä 20g (käyn varmaankin hakemassa vähän lisää) teen kanssa. Illalla sitten kotona pari palaa ruisleipää leikkeleen ja kasvisten kera, hedelmää ja teetä. Aamupalaa- ja iltapalaa mukaan laskematta noiden syömisten kalomäärä on noin 1300 kcal, eli aamu-ja iltapalan kalorit olisivat yhteensä siinä noin 500 kcal huitteilla.

Tämä ei nyt ole varmastikaan mikään ihanteellisin syömismalli, koska esim. kasviksia voisi olla lisää, mutta näillä mennään nyt huominen. Ensimmäinen kerta, että näin tarkasti suunnittelen työ(yhdistettynä treeni)päivän syömiset!

Tästä se alkaa

..tai itse asiassahan tämä projekti alkoi jo syksyllä 2012, kun tajusin, että se on vähän niinkuin NYT tai EI KOSKAAN. Mitä tapahtuu, kun 35-vuotias, kotiäitivuosien jälkeen työelämään palannut naisihminen kyllästyi olemaan norsu nailoneissa ja päätti olla tulevaisuudessa pimu pillifarkuissa? Vuosien jojoilujen ja ihmedieettien jälkeen ainoa tie oli lähteä taistelemaan paremman terveyden, hyvemmän kunnon ja vähempien kilojen puolesta pitkäjänteisesti. Siksipä syksyllä -12 liityin kuntosalin jäseneksi (olin ollut vuosia sitten jo jäsen, mutta kahden kuukauden päästä salikortti jo pölyttyi laukun pohjalla, enkä todellakaan oppinut tykkäämään salitreenistä..) sekä otin lisäpalveluna personal trainerin palveluja. Syksy oli monin tavoin haasteellista aikaa, sillä palasin viiden kotiäitivuoden jälkeen tosiaan työelämään, lapset lähtivät päivähoitoon ja uusi, 2-vuorotyö ihanuudestaan huolimatta toi omat haasteensa arjen sujumiseen. Vaikka kävimme pt:ni kanssa jo syksyllä läpi ruokavaliojuttuja, ensisijainen tavoitteeni oli oppia rakastamaan liikuntaa ja tehdä siitä oikeasti osa arkeani, toki syömisiäkin tarkkaillen ja järkeistäen. Ja ensimmäistä kertaa elämässä voin sanoa, että rakastan liikkumista, kovaa kuntosalitreeniä, hikijumppaa, just name it!!

Nyt kun liikunta on jo osa arkeani aika mukavasti, on aika keskittyä aktiivisemmin ruokavalioon. Viime syksystä paino on pudonnut vain noin 4-5 kiloa, mutta lihakset ovat hieman kasvaneet ja kroppa muutenkin kaventunut. Kunto on kohonnut yllättävän paljon, ottaen huomioon miten nollasta lähdin. Maaliskuun loppuun mennessä olisi tavoite, että vaaka näyttäisi yhteensä -10kg syksyyn verrattuna, mutta en tuijota vaakalukemia neuroottisesti vaan keskitän energiani siihen, että tämä on nyt se tapa, jolla minun pitää loppuelämäni elää, että saan painoa nyt putoamaan ja myöhemmin myös pysymään siinä sopivassa. Tuonkin jälkeen on vielä pudotettavaa, mutta etappi kerrallaan, eikös juu? Matka tavoitteeseen on vielä pitkä, mutta ensimmäistä kertaa koskaan olen onnistunut olemaan motivoituneena tällä matkalla kohta puoli vuotta ja tuloksia tehden. Tämän blogin haluankin perustaa tukemaan tätä matkaa, että kun vihdoinkin olen päässyt etenemään näin hyvin, kaikki lisätsemppaukset ja vinkit ovat tarpeen pitämään motivaation yhä korkealla.

Kaikista suurin jippo tässä projektissa, niin hassulta kuin se voikin kuulostaa, on se, mitä pääkopan sisällä tapahtuu!! Miksi jojoilin vuosikausia, miksi en onnistunut aikaisemmin, mikä nyt on toisin? Mitä oivalluksia tein ja teen yhä, joiden myötä tämä projekti TULEE onnistumaan ja piru vie ensi syksynä kun vuosia tulee taas lisää, minä OLEN simpsakka pimu pillifarkuissa! Luvassa siis paljon painonpudotuksen/elämäntapamuutoksen/kunnonkohotuksen psykologista puolta, mutta huisin paljon myös juttua liikkumisistani, treenaamisesta sekä syömisistä. Ja harrastelijakuvaajana myös kuvamateriaalia luvassa. Epätoivonkin hetkiä varmasti tulee, mutta nekin kuuluvat asiaan. Ja niin paljon kuin ihailenkin niitä monia upeita kotimaisia blogeja, joissa upeat naiset pyrkivät fitnes-kuntoon, tämä blogi tulee olemaan tavallisen tallaajan raporttia kohti sitä energistä ja hyvinvoivaa naista, joka sisälläni asuu. Asuu se, uskokaa pois ;)

Tervetuloa mukaan! Lähipäivinä luvassa paljon postauksia jo mm. ruoka-asioihin liittyen ja muuta pientä hienosäätöä mm. blogin välilehtien suhteen. Tässä tällainen pintapuolinen raapaisu näin aloituspostaukseksi, pian päästäänkin sitten syvällisemmin asiaan ja kerron tarkemmin historiastani sekä viimeisen puolen vuoden ajalta projektin sujumisesta.

Ei muuta kuin energiaa ja hyvää mieltä alkavaan viikkoon!