Uuteen nousuun!

Viime syksynä tuli elämääni useampi iso mullistus kerralla ja yksi oli niistä tämän ison elämäntaparemontin aloittaminen. Kaikki muutokset puskin alkuun hyvällä draivilla vuodenvaihteeseen saakka, mutta sitten alkoi sairastelut ja myös sisäiset myllerrykset. Ehkä kuitenkin olin haukannut kerralla liian monta isoa muutosta elämääni ja luullut niiden menevän kohti maalia noin vain. Syksyn aikana sain kuitenkin mielestäni kaikki ne tarvittavat palikat kasaan, joiden myötä tulen onnistumaan siinä, että pudotan painoa riittävästi ja saan hyvän kunnon, lihaksiakin, jaksamista. Lopputalvesta alkoi vointi huonontua ja taistelin sitä vastaan samalla töitä tehden ja perheen arkea pyörittäen, usein tuntui kuitenkin, etten vain tahdo jaksaa. Velloin jossain oudon harmaassa välitilassa, "sitku-vaiheessa". Kaikista hallitsevin tunne kuitenkin oli se, että olen jälleen kerran epäonnistunut. Kävin kuitenkin vetämässä reippaalla tahdilla toukokuussa Likkojen Lenkin, vajaan 9km. Kesä on mennyt miten on mennyt, isona asiana 14 vuoden ongelmien jälkeen todettu raju helikobakteeri, jota nyt on häädetty. Myös kilppariarvoissa on muutoksia, eli sielläkin lienee syytä väsymykseen ja OSITTAIN paino-ongelmiin. Minullahan todettiin struuma muutama vuosi sitten, mutta silloin vielä kilppariarvot oli normaalit. Noita seuraillaan nyt ja jos ei muutosta, aloittanen lääkityksen niihin loppuvuodesta. Samaan aikaan sitten on ollut vielä perheen muuttorumba ja työputki. Monenmoista.

Luin keväällä jostain lehdestä jutun Lotta Backmanista, missä hän kertoi menneen kolme vuotta siihen, että hän pudotti kolmisenkymmentä kiloa ja muuttui huonokuntoisesta ylipainoisesta hyväkuntoiseksi himoliikkujaksi (Upeaa Lotta!). Tuo juttu pysäytti minut ajattelemaan, olemaan ns. armollisempi itselle. En ole missään vaiheessa suunnitellut mitään puolen vuoden suprdieettejä, mutta olin silti ajatellut olevani jo tänä kesänä paremmassa kunnossa mitä vuosikausiin. No en ole, todellakaan. Sisäiset ja ulkoiset myllerrykset ovat vaatineet veronsa, mutta se perustyö tätä muutosta varten on tehty eikä katoa mihinkään. Nyt tiedän, miten minun pitää syödä jotta paino putoaa ja voin hyvin. Nyt rakastan yhä liikuntaa, vaikka se on viime kuukausina ollut hyvin vähissä. Olen ollut kuin karhu talviunilla, kerännyt voimia jatkaa tätä isoa projektia. Syyllistämisen sijaan katson nyt tulevaisuuteen ja erityisesti joulukuuhun. Silloin minulla on kontrollimittaukset työterveydessä liittyen mm. kolesteroliin ja sokeriarvoihin. Ovat vähän koholla, mutta eivät niin paljon että olisi pitänyt alkaa mihinkään toimiin lääkityksin tms.

Lauantai-aamuna kävin pitkästä aikaa salilla haahuilemassa tovin ja olen muutenkin psyykannut itseä. Tuli monta askelta takapakkia, mutta toisaalta välillä monta eteenpäinkin. Olen mukana pelissä jälleen, nyt vielä paremmin "eväin", mutta kaikki tsemppi ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita siskot!!