Jo riittää!!!!!

Tämän aamun aamupala(täytän illalla vesipullon jääkaappiin)

Kuukauden hiljaiselo täällä blogissani johtuu siitä vähemmän mukavasta seikasta, että meillä on sairastettu koko perhe, pitkään ja hartaasti. Kolmen viikon raju flunssa (kenties influenssa??) ravautti meitä vuorotellen lääkärissä ja minä jouduin harvinaisesti pitämään itsenikin takia sairaslomapäiviä. Kahta rauhallista kävelylenkkiä lukuunottamatta en ole siis vajaaseen kuukauteen päässyt salille/jumppiin tai edes kunnon hikilenkille. Vointi on ollut niin heikko, että nyt on vajaan viikon vihdoin tuntunut siltä, että alan olla kunnossa ja uskaltaa jatkaa taas aktiivista liikkumista. Eilen sitten kuopukselle nousi kuume, esikoinen liittyi kerhoon yöllä JA oma olo on flunssainen. Ei ole todellista, jo riittää!!!

Koen oikeasti voivani aika huonosti siksi, etten ole päässyt liikkumaan. Olo on senkin takia energiaton ja suorastaan välillä masentunut. Kyllä todellakin huomaa, miten positiivinen vaikutus liikkumisella osana arkea on olemiseen!! Kaipaan ja TARVITSEN sitä ihanaa energistä tunnetta, mikä liikkumisessa tulee. Kaipaan salille nostamaan painoja, rääkkäämään lihaksia. Kaipaan lenkkitossuja jalkaan, mp3-soitinta soimaan ja reippaasti kävelemään/hölkkäämään. Ruokavalion kanssa menee hyvin ja välillä vähän heikommin. Sen verran sitkeässä ne 35 vuoden aikana opitut huonot tavat ovat, että välillä en edelleenkään tee parastani sen suhteen. Miten se sanonta meneekään: Old habits die hard..Tai jotain sinne päin!!Toisaalta oli ihanan armeliasta lukea Lotta Backlundin haastattelu, jossa hän kertoi käyttäneensä 3 vuotta n. 30 kilon pudottamiseen. Hidasta, mutta varmasti hyvinkin pysyvää tulosta. Mutta ei täällä onneksi missään "ojassa ryvetä", vaan päivä kerrallaan pusken eteenpäin, tavalla tai toisella. Kuitenkin niin selvästi tässä huomaa, että miten käsikädessä liikkuminen ja ruokavalio menevät. Kun liikkuu ja saa siitä hyvää oloa, uutta puhtia, niin on helpompi pysyä myös ruodussa ruokavalion suhteen. Ja kieltämättä tuntuu edelleenkin pieneltä ihmeeltä, että minä rakastan ja tarvitse liikuntaa!!

Mielen päällä on monta juttua, joista olen ajatellut kirjoittaa. Listaan tähän muistilistaksi itselle, mutta tiedoksi jo teillekin, mistä kirjoittelen piakkoin:

- musiikin merkitys yksin treenatessa
- minun menestyksen portaat -kaavio
- onnistuneen painonpudotuksen peruspalikat / suurimmat kompastuskiveni
- motivoiva kirjallisuus

Ilmoittauduin toukokuun lopulla täällä pidettävään Likkojen lenkkiin, n.8.3 kilsan pituiseen osioon. Tarkoitus on ystävän kanssa reippailla kävellen tuo matka. Pari kuukautta aikaa ja siihen mennessä haluan tuon maailman ärsyttävimmän mahan röllykän tuosta sutjakammaksi!!!!

Olisi kiva kuulla, mistä asioista teistä olisi kiva lukea blogistani enemmän!!

Ei muuta kuin aurinkoista uutta viikkoa!

Jumittaa

Nyt on se vaihe, että jumittaa. Motivaatio on kyllä yhä kohdillaan, mutta rehellisesti sanottuna virta/voimat ovat olleet vähän ajoittain kateissa, osin toista viikkoa vaivanneen flunssan takia, mutta hieman muutenkin. Paino ei ole tippunut kuukauteen yhtään. Toki aamupaino on välillä vähemmän, mutta siihen se pompsahtaa samaan missä oli kuukausi sitten. Syyn toki tiedän, eli vaikka olen pystynyt vihdoin skarppaamaan entisestään ruokavalion kanssa, petrattavaa on EDELLEEN. Liikkumisen määrä vaihtelee yhdestä kerrasta neljään. Viime viikolla olo oli sen verran flunssainen, että kävin kerran salilla ja lenkkeillä en jaksanut. Tällä viikolla olen kerran lenkkeillut ja käynyt kaksi kertaa salilla, huomenna tai ylihuomenna aion myös käydä salilla tai jumpassa. Tiedän, että pystyn parempaan kokonaisuutta ajatellen, eli syömään KOKO ajan fiksusti ja liikkumaan vielä tehokkaammin, mutta joku ihme jumivaihe on nyt päällä. Saan onneksi henkisesti potkittua itseäni persiille ja voi sitä tunnetta tänään salilla, kun jaksoin alkulämmittelynä juosta noin vartin 8km/h -vauhdilla juoksumatolla!! Ihan oli kuulkaa voittajafiilis. Punttitreeniä peilin edessä tehdessä näen jo omin silmin, että keho kiinteytyy, mutta sitten katson vaa'an lukemaa ja mietin, että läski mikä läski.

Ensi viikolla on seuraavat mittaukset, joiden suhteen en uskalla odottaa edelliseen kertaan ihmeitä, vaikka peilistä tuntuisi vähän kiinteytyneempi nainen jo katsovan kuin viimeksi, mutta silti. Mittausten lisäksi on luvassa uusi treeni ohjelma pt:ni kanssa, jee! Vedän tuon nykyisen ohjelmani jo aika hallitusti ja tottuneesti, ainakin omasta mielestäni. Tykkään kyllä siitä yhä, ei sen puoleen, mutta toki kiva saada vaihteluakin.

Työstän näitä juttuja koko ajan pään sisällä ja tajuan, että nyt minulla on ekaa kertaa tähän hommaan ihan eri ote kuin ennen. Tajuan, että kun on vuosikausia ollut ylipainoinen ja huonokuntoinen, ei se muutos ole hurja puolessakaan vuodessa ilman jotain superdieettejä, enkä sellaisille halua. Koko pointti on ollut tässä viime syyskuussa alkaneessa projektissa, että opettelen oikeasti syömään eri tavalla kuin ennen ja liikunnasta tulee oikeasti nautittava, tärkeä osa elämääni. Liikunnan suhteen olenkin aika hyvällä mallilla, sillä voin sanoa tosiaan rakastavani varsinkin salitreeniä mutta myös noita jumppia sekä ihan lenkkeilyä. (Kuvitelkaa!!!) Isoja muutoksia on ruokavaliossakin, sillä syön nyt aamuisin kunnon aamupalan (puuro, raejuusto sekä marjoja tai hedelmiä) ja kasvisten määrä on kasvanut hurjasti! Olen jopa ihastunut vihreisiin papuihin ;) Mutta silti en koe, että ruokavalio olisi vielä balanssissa ja kaipa se tuo jumittava painokin puhuu sen puolesta. Tosin osansa tekee varmaan jo vähän kasvaneet lihaksetkin?

On tää sellaista mentaalisparrausta kyllä koko ajan, mitä saa pääkoppansa sisällä tehdä. Ei saisi jäädä vellomaan tähän negatiiviseen tunteeseen vaan keskittyä katsomaan eteenpäin ja hokemaan sitä mantraa, että I CAN DO IT and I WILL DO IT!!!! Kesään on onneksi vielä aikaa ja minulla on kaikki mahdollisuudet olla sitten huomattavasti kevyempi ja lähempänä sitä lopullista tavoitetta.Hitto vie tästä mennään etiäpäin!