Jumittaa

Nyt on se vaihe, että jumittaa. Motivaatio on kyllä yhä kohdillaan, mutta rehellisesti sanottuna virta/voimat ovat olleet vähän ajoittain kateissa, osin toista viikkoa vaivanneen flunssan takia, mutta hieman muutenkin. Paino ei ole tippunut kuukauteen yhtään. Toki aamupaino on välillä vähemmän, mutta siihen se pompsahtaa samaan missä oli kuukausi sitten. Syyn toki tiedän, eli vaikka olen pystynyt vihdoin skarppaamaan entisestään ruokavalion kanssa, petrattavaa on EDELLEEN. Liikkumisen määrä vaihtelee yhdestä kerrasta neljään. Viime viikolla olo oli sen verran flunssainen, että kävin kerran salilla ja lenkkeillä en jaksanut. Tällä viikolla olen kerran lenkkeillut ja käynyt kaksi kertaa salilla, huomenna tai ylihuomenna aion myös käydä salilla tai jumpassa. Tiedän, että pystyn parempaan kokonaisuutta ajatellen, eli syömään KOKO ajan fiksusti ja liikkumaan vielä tehokkaammin, mutta joku ihme jumivaihe on nyt päällä. Saan onneksi henkisesti potkittua itseäni persiille ja voi sitä tunnetta tänään salilla, kun jaksoin alkulämmittelynä juosta noin vartin 8km/h -vauhdilla juoksumatolla!! Ihan oli kuulkaa voittajafiilis. Punttitreeniä peilin edessä tehdessä näen jo omin silmin, että keho kiinteytyy, mutta sitten katson vaa'an lukemaa ja mietin, että läski mikä läski.

Ensi viikolla on seuraavat mittaukset, joiden suhteen en uskalla odottaa edelliseen kertaan ihmeitä, vaikka peilistä tuntuisi vähän kiinteytyneempi nainen jo katsovan kuin viimeksi, mutta silti. Mittausten lisäksi on luvassa uusi treeni ohjelma pt:ni kanssa, jee! Vedän tuon nykyisen ohjelmani jo aika hallitusti ja tottuneesti, ainakin omasta mielestäni. Tykkään kyllä siitä yhä, ei sen puoleen, mutta toki kiva saada vaihteluakin.

Työstän näitä juttuja koko ajan pään sisällä ja tajuan, että nyt minulla on ekaa kertaa tähän hommaan ihan eri ote kuin ennen. Tajuan, että kun on vuosikausia ollut ylipainoinen ja huonokuntoinen, ei se muutos ole hurja puolessakaan vuodessa ilman jotain superdieettejä, enkä sellaisille halua. Koko pointti on ollut tässä viime syyskuussa alkaneessa projektissa, että opettelen oikeasti syömään eri tavalla kuin ennen ja liikunnasta tulee oikeasti nautittava, tärkeä osa elämääni. Liikunnan suhteen olenkin aika hyvällä mallilla, sillä voin sanoa tosiaan rakastavani varsinkin salitreeniä mutta myös noita jumppia sekä ihan lenkkeilyä. (Kuvitelkaa!!!) Isoja muutoksia on ruokavaliossakin, sillä syön nyt aamuisin kunnon aamupalan (puuro, raejuusto sekä marjoja tai hedelmiä) ja kasvisten määrä on kasvanut hurjasti! Olen jopa ihastunut vihreisiin papuihin ;) Mutta silti en koe, että ruokavalio olisi vielä balanssissa ja kaipa se tuo jumittava painokin puhuu sen puolesta. Tosin osansa tekee varmaan jo vähän kasvaneet lihaksetkin?

On tää sellaista mentaalisparrausta kyllä koko ajan, mitä saa pääkoppansa sisällä tehdä. Ei saisi jäädä vellomaan tähän negatiiviseen tunteeseen vaan keskittyä katsomaan eteenpäin ja hokemaan sitä mantraa, että I CAN DO IT and I WILL DO IT!!!! Kesään on onneksi vielä aikaa ja minulla on kaikki mahdollisuudet olla sitten huomattavasti kevyempi ja lähempänä sitä lopullista tavoitetta.Hitto vie tästä mennään etiäpäin!